Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Tunnettuja vankeja ja pakotarinoita

Kuuluisin Kakolasta paennut lienee  vuonna 1871 vankilaan siirretty Matti "Tunturisusi" Haapoja. Haapojan neljä pakoyritystä olivat kaikki hyvin järjestelmällisesti suunniteltuja ja miehen kiinni saamista vaikeutti Haapojan luonteen periksiantamattomuus.

Ensimmäinen karkumatka Kakolasta vuonna 1872 kesti kuukauden, mutta kiinnisaamisen jälkeen hän karkasi vanginkuljettajalta ja oli paossa jälleen kaksi kuukautta. Seuraavat paot tapahtuivat vuosina 1874, 1876 ja 1879. Taitavana hevosmiehenä Haapoja varasti hevosen aina kun oli mahdollisuus.

Vuonna 1880 Haapoja anoi siirtoa siperiaan, sillä hän ilmeisesti luuli siellä olevan helpompaa kuin Kakolassa. Suomeen Haapoja palasi takaisin vuonna 1890.

Haapoja yritti pakoa vielä kerran vuonna 1894 ja tätä varten hän oli tehnyt solmuille sidotun köyden, jonka päässä roikkuvan koukun oli tarkoitus kiinnittyä vankilan katolle. Pako oli ajoitettu noin kello  19 aikoihin illalla, jolloin Kakolassa oli illallisen aika. Ruokajonossa Haapoja asettui hännille ja odotteli muiden siirtyvän ruokasaliin, jotta hän lopulta jäisi yksin vankilan pihalle. Vartijat ihmettelivät Haapojan liikkumista köyden kanssa, joten yksi vartijoista lähti ottamaan selvää tämän aikeista. Haapoja veti työskentelyhuoneesta varastamansa puukon esiin ja sivalsi vartijaa rintaan ja kylkeen. Vartijan huudot johdattelivat paikalle toisen vartijan, jota Haapoja puukotti selkään. Kolmannen vartijan saapuessa Haapoja puukotti tätä kurkun alueelle. Neljättä vartijaa Happoja ei puukottanut vaan juoksi itse ruokasaliin ja puukotti itseään rintaan useita kertoja. Hän selvisi tästä maattuaan muutaman viikon sairasosastolla. Oikeuskäsittelyn ollessa vielä kesken Haapoja teki itsemurhan 1895 omassa sellissään hirttämällä itsensä sukan langasta tehtyyn viritelmään, joka oli kiinni sellin ovenkahvassa.

 

Vuonna 1911 Turkua kuohutti kahden vangin karkausyritys Kakolasta. Vangit K.D.J. Johansson ja Gustav Tjokke olivat olleet pajatöissä päivällä, kunnes hämärän laskeuduttua Kakolanmäelle he yhdessä päättivät vankilan pimeän pihan nurkassa odottaa vartijaa. He saivat vartijalta ryöstetyksi revolverin leikkaamalla sitä pitäneen nauhan poikki veitsellä. Revolverin ja veitsien kanssa he yksissä tuumin menivät telineitä myöden pihan läpi toisessa laidassa sijaitsevan uudisrakennuksen katolle. Katolla heitä oli vastassa toinen vartija, joka ei kerennyt saamaan asettaan ampumakuntoon ennen kun vangit riistivät sen häneltä. Kaikista hälytyksistä ja laukauksista huolimatta vangit pääsivät pakenemaan lähellä olevan saunan katolle, missä heitä vastassa oli kuitenkin kaksi vartijaa, jotka molemmat saivat ammuttua laukaukset haulikoistaan vankeja kohti.

Alas hypännyt Tjokke melkein sai vartijan haulikon perästä päähänsä, mutta pystyi laukaisemaan revolverinsa sillä seurauksin, että laukaus osui vartijan käsivarteen ja seurauksena vartija keikahti kumoon. Tjokke pystyi kuitenkin alas hypätessään lähtemään juoksemaan karkuun ja eksyttämään takaa-ajajansa (vartijat ja poliisit koirineen).

 Johansson suuntasi juoksunsa Annankadulle yrittäen ilmeisesti päästä Ison Heikkilän puolelle. Revolverien paukuttelu houkutteli lähialueen asukkaita kaduille ihmettelemään ja tämä estikin vartijoiden aseiden käytön. Lähistöllä ollut poliisikonstaapeli riensi vastakkain Johanssonin kanssa, mutta tämä jatkoi ammuskeluaan. Johansson pinkoi minkä kerkesi, mutta hänen pakonsa päättyi lopulta konstaapelin laukauksiin.

Tjokke taas puolestaan pääsi karkuun ja tunkeutui yöllä asuintaloon Kärsämäessä. Haulin reikiä täynnä olleet jalat herättivät talon isännän epäilykset ja omistaja ilmoittikin Tjokken poliiseille ja tämä joutui takaisin Kakolaan. Sairaalaosastolta päästyään hänet laitettiin pitkäksi aikaa kuritushuoneeseen kärsimään tuomiotaan.

Kuvagalleria

 Jarmo Koskinen ”Kanaali Koskinen” on Suomen pitkäaikaisimpia pakkolaitosvankeja joka surmasi Raumalla kaksi ihmistä v.1979. Toisen uhreista Koskinen heitti Rauman kanaaliin josta tämä ”kutsumanimi” tulee. Koskinen siirrettiin Kakolaan Sörkän vankilasta jossa oli pahoinpidellyt toisen vangin. Pääosin Koskinen vietti Kakolassa Pohjoissellin suljetun osaston turvasellissä jota muut kutsuivat nimellä Koskisen kesäasunto. Ehdonalaiseen Koskinen pääsi vuonna 1997 ja muutti tuolloin nimensä Roi Juhani Vatajaksi.

Lauri ”Jesse” Janhunen on myös tunnetuimpia pakkolaitosvankeja. Hän myös vastasi yhdestä viime vuosikymmenten aikana tunnetuimmista väkivallanteoista Kakolassa. Vuonna 1978 hän iski teräväksi hiotulla hammasharjalla toista vankia silmään niin että isku osui uhrin aivoihin asti ja tämä kuoli muutamaa vuotta myöhemmin Tyksissä. Pahin ongelmista alkoi kun Janhusen pahin vihamies Kanaali-Koskinen sijoitettiin 1980 tämän yläpuolella sijainneeseen selliin. Kanaali-Koskinen tiesi Janhusen olevan alapuolellaan olevassa sellissä ja aloitti järjestelmällisen meluamisen tehdäkseen Janhusen elämästä sietämättömän. Heidän välinen vihanpito jatkui kunnes Janhusen onnistui kehitellä omatekoinen pommi jonka hän ujutti ilmanvaihtohormiin Koskisen sellin vessaan. Hän räjäytti pommin mutta se ei ollutkaan Koskisen sellin kohdalla ja Koskinen säilyi hengissä eikä vahingoittunut. Tämän jälkeen vihanpito oli entistä voimakkaampaa. Janhunen siirrettiin eristysselliin tapahtuman jälkeen.

Reijo Hammar tunnettiin aikoinaan suomen vaarallisimpana vankina ja samalla yksi tunnetuimmista. Hammar sai 1986 ruotsinlaivalla tehdystä murhasta elinkautisen vankeusrangaistuksen. Hän karkasi Kakolasta 1988 ampumalla katkaistulla haulikolla vartijaa käteen yhdessä kahden muun vangin kanssa Aaro Tenhusen ja Petteri Orajärven kanssa. Tämä kesä oli yksi hurjimmista sillä kolme muuta vankia karkasi myös pian tämän jälkeen. Siitä Kakola saikin nimen Pakola.

Massamurhaaja Karl Emil Malmelin saapui Kakolaan 1899 taustanaan seitsemän ihmisen murhat. Tämä oli yksi hirveipiä ja kohutuimpia rikoksia 1800-luvulla.

Varas ja petollinen hurmuri Ruben Oskar Auervaara tuomittiin 1945 noin 20 naisen huiputtamisista. Matkalla mielentilatutkimukseen hänen onnistui pakenemaan Ruotsiin jossa jatkui petkuttaminen edelleen. Siellä jäätyään kiinni hän yritti paeta kolme kertaa mutta ei onnistunut. Kärsittyään Ruotsissa saadut tuomiot, hänet siirrettiin suomeen kärsimään loput kesken jääneet tuomionsa. Hänellä oli selkeästi naisiin vetoavaa karismaa ja tämän johdosta naiset ns. hullaantuivat Auervaarasta.

Toivo Harald Koljonen (1912-1943) ”Kirves-Koljonen” murhasi viisihenkisen perheen sekä näiden naapurin kirveellä. Hän oli viimeinen siviilissä tehdyistä rikoksista kuolemaantuomittu ja teloitettu henkilö Suomessa. Hän ei ehtinyt istua Kakolassa kauan sillä kuolemantio pantiin täytäntöön ja Koljonen kuljetettiin sorakuopalle 21.10.1943 ja ammuttiin siellä.

Heino Hilarius Sorjonen ”Hentomielinen Hilarius” ja Uuno Olavi Laine ”Dynamiitti-Laine” tekivät  v. 1953 Kakolan kuuluisimman paon. He pakenivat lääninvankilasta 7.joulukuuta 1953 pistoolit kädessään saatuaan ne vartijoilta nujakan päätteeksi. Paon yhteydessä Laine hyppäsi alas vankilan muurilta ja loukkasi pahoin jalkansa ja pyysi myöhemmin Sorjoselta armonlaukausta joka ei siihen suostunut. Laine ampui kuitenkin itse itsensä Sorjosen kieltäytymisen jälkeen. Tammikuussa 1954 Sorjonen yritti ryöstää Vihdin säästöpankin mutta pankinjohtaja Saara Forsius ei suostunut antamaan Sorjoselle holvin avainta vaan käski ennemmin tämän ampua hänet. Sorjonen ei tohtinut ampua Forsiusta paikalla olleen Sisko nimisen nuoren naisen läsnä ollessa vaan sitoi heidän kätensä rautalangalla ja pakotti istumaan sohvalle. Pitkä odottelu ei muuttanut tilannetta vaan rahat jäivät Sorjoselta saamatta. Tämä oli yksi syy miksi Sorjonen sai lempinimen ”Hentomielinen”. Sorjonen ampui itsensä ladossa Karkkilassa piiritystilanteen aikana.